Serena
Virallinen nimi | Sua Alteza Sereníssima | ||
Sukupuoli | Tamma | ||
Rotu | Brasilianpuoliverinen | ||
Syntynyt |
20.07.2012 - Täyttänyt 4 vuotta - 20.07.2013 Täyttänyt 6 vuotta - 20.02.2014 |
||
Säkäkorkeus | 168cm | ||
Painotuslaji | Kouluratsastus | ||
Koulutustaso | Grand Prix |
Kasvattaja | Felipe Souza | ||
Omistaja | gatinha, VRL-13023 | ||
Rekisterinumero | VH13-257-0001 | ||
Saavutukset |
KTK-III -
(17 - 18 - 17 - 17 = 69p) KRJ-I - 22 (8+7+7) - 41 - 24 - 15 - 8 = 110 p. |
Luonnekuvaus
Serena on tammamainen räjähdyspakkaus, joka tuskin koskaan malttaa seisoa paikoillaan. Äärimmäisen uteliaana hevosena se olisi kaikkein mieluiten aina siellä, missä tapahtuu. Tamma suorastaan rakastaa huomiota, ja se onkin hyvin seurallinen ja kekseliäs, ja keksii mitä eriskummallisimpia tempauksia saadakseen huomiota. Tylsistymään ei Serenan kanssa ehdi, vaan pikemminkin pitäisi olla silmät selässäkin. Hoitajalla on usein täysi työ saada suoritettua hoitotoimenpiteet kunnialla, sillä energisenä tapauksena Serena steppailee edestakaisin, ravistelee itseään ja tuuppii hoitajaansa turvallaan minkä ehtii. Myös alati huiskivia häntäjouhia on syytä pitää silmällä. Pesupaikalla Serena tekee lähes poikkeuksetta parhaansa pysyäkseen mahdollisimman kuivana, ja tämän häseltämisen seurauksena on jäänyt erään jos toisenkin kaksijalkaisen varpaat tamman kavioiden alle. Lastaamisen suhteen ei ole ongelmia, vaan Serena menee traileriin suorastaan intoa puhkuen, koska matkaaminen tarkoittaa tälle uteliaalle hevoselle mahdolisuutta päästä ihmisvilinään.
Serena on, luonnollisesti, reipas ja menevä myös ratsastettaessa, ja kuten olettaa saattaa, niin tammalta löytyy kasapäin temperamenttia ja omaa tahtoa. Sen tulinen luonne ja lyhyt pinna hankaloittavat huomattavasti koulukuvioiden kanssa pakertamista, joten koko touhu meneekin useimmiten aivan plörinäksi ja tulenkatkuisten ärräpäiden lentelyksi. Onpa joskus joku tirauttanut kentän keskellä itkutkin. Kovapäisellä tammalla palaa yleensä käämi kouluratsastusliikkeiden toistamisessa. Tämä on Serenan mielestä äärimmäisen pätevä syy pukkisarjalle, pystyyn hyppimiselle ja muulle asiattomalle riekkumiselle. Niinpä sen kanssa on koko ajan vaihdeltava tehtäviä ja tempoa, ettei tammalle jäisi aikaa alkaa vaikeaksi. Serena rakastaa kaikenlaista esilläoloa ja yrittää kisakentillä aina takuulla parhaansa satanen lasissa, totta kai. Kun päästään samalle aaltopituudelle, joka tapahtuu karkeasti arvioiden neljänä kertana kymmenestä, tamma kokoaa itsensä kauniisti ja sen työskentely paranee ja kaikenlainen ylimääräinen häseltäminen vähenee.
(kirjoittanut gatinha)
Suku
i. O Rei das Berlengas
bsh, rn 168cm |
ii. Zé do Periquito
bsh, rn 173 cm |
iii. Herdade Capricho
bsh, km, 183 cm |
iie. Riboletta L.J.
bsh, km, 165 cm |
ie. Estronda II
bsh, rn, 168 cm |
iei. Tabatinga Cossaco
bsh, trn, 180 cm |
iee. Glória de Campeão
bsh, rn, 171 cm |
||
e. Chicuta Caruaru
bsh, trn, 166 cm |
ei. Quidam de Revel
bsh, trn, 175 cm |
eii. Quari Bravo
bsh, rn, 172 cm |
eie. Enevoada Krí
bsh, trn, 168 cm |
ee. Sexta-Feira 13
bsh, rn, 168 cm |
eei. Le Voyeur
bsh, rn, 179 cm |
eee. Forquilha W
bsh, rt, 167 cm |
Sukuselvitys
kirjoittanut *lumienkuli*
Isä O Rei das Berlengas on 168cm korkea, ruunikko brasianpuoliverinen joka on nykyisin jo eläkkeellä, mutta jaksaa siitä huolimatta näyttää kaikille sen tapaaville tulista luonnettaan. Tämä herra ei todellakaan tarkoita ikinä pahaa, se vain kuuluu orin luonteeseen, ettei mikään tule onnistumaan ensimäisellä kerralla, ja ettei mikään tunnu miellyttävän O Rei das Berlengasia. Hassua tuossa tulisessa ja hieman hankalassa luonteessa on se, että ori on kumminkin todella menestynyt omassa painotuslajissaan kouluratsastuksessa. Vaikka tätä herraa ei siis olekaan käytetty minkäänlaisissa laatuarvosteluissa, eikä kantakirjauksissa, on kysyntä jalostukseen silti ollut koko ajan erittäin suurta. O Rei das Berlengas löytyykin jo yhteensä kolmenkymmenenneljän varsan sukutaulusta ja lisääkin on ilmeisesti tulossa jos orin omistajaan on uskomista.
Isänemä Estronda II oli 168cm korkea, ruunikko, kouluratsastuspainotteinen brasianpuoliverinen jonka kanssa kilpailtiin suhteellisen aktiivisesti tamman painotuslajissa. Aktiivisesta kisaamisesta huolimatta menestystä ei kumminkaan kerääntynyt kovinkaan paljoa, mutta siitä huolimatta Esronda II:n omistaja oli varsin tyytyväinen ratsunsa kisamenestykseen. Jälkeläisiä tämä neiti kerkesi saamaan 27-vuotisen elämänsä aikana yhteensä kuusi kappaletta, jotka kaikki jatkoivat emänsä jalanjäljissä kouluratsastuksen parissa.
Isänemänisä Tabatinga Cossaco oli tummanruunikko, 180cm korkea brasilianpuoliverinen joka painottui vain ja ainoastaan kouluratsastukseen. Orin menestys oli ihan kiitettävää sen koulutuslajissa ja suhteellisen hyvän menestyksen rohkaisemana Tabatinga Cossacon omistaja vei hevosensa näytille kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, josta tuli kotiinviemisiksi toinen palkinto. Kantakirjaustilaisuudessakin käytiin näytillä ja kyseisestä tilausuudesta tuli ensimäinen palkinto, josta orin omistaja oli äärimmäisen ylpeä.
Isänemänemä Glória de Campeão oli ruunikko, 171cm korkea brasilianpuoliverinen joka painottui kouluratsastukseen. Tamma menestyikin lajissaan suhteellisen hyvin, mutta valitettavasti kisaura katkesi jo 11-vuotiaana kun Glória de Campeão loukkaantui pahasti laitumelta karattuaan. Kisauran katkeamisen jälkeen tamma jatkoi kumminkin omistajansa harrasteratsuna kevyillä maastolenkeillä. Tätä neitiä käytettiin myös jonkin verran jalostukseenkin ja jälkeläisiä kerkesikin syntymään yhteensä kolme kappaletta.
Isänisä Zé do Periquito oli ruunikko, 173cm korkea, kouluratsastuspainotteinen brasilianpuoliverinen jonka kanssa kilpailtiin erittäin aktiivisesti ja erittäin hyvällä menestyksellä. Ori sijoittui nimittäin lähes jokaisissa kisoissa joihin sillä otettiin osaa ja senpä vuoksi Zé do Periquito olikin kotimaansa Brasilian kouluratsastuspiireissä erittäin tunnettu nimi. Orilla riitti myös kysyntää jalostukseen enemmän kuin sen omistaja halusi ratsuaan käyttää siihen ja loppujen lopuksi jälkeläisiä kerkesikin syntymään yhteensä kaksikymmentäviisi kappaletta orin 24-vuotisen elämän aikana.
Isänisänemä Riboletta L.J. oli kimo, 165cm korkea brasilianpuoliverinen jonka painotuslajina toimi kouluratsastus koko tamman lyhyen eliniän ajan. Tamma nimittäin menehtyi valitettavasti jo 10-vuotiaana erittäin pahaksi äityneeseen kaviokuumeeseen, mutta onneksi tämä neiti kerkesi kumminkin saamaan yhden jälkeläisen jatkamaan sukuaan oman poismenonsa jälkeen. Vaikka menestys ei nimittäin kerennyt Riboletta L.J.:llä olemaan kovinkaan huimaa, oli tamman ulkonäkö niin kaunis ja rodunomainen että sitä kannatti periyttää eteenpäin.
Isänisänisä Herdade Capricho oli 183cm korkea, kimo, kouluratsastuspainotteinen brasilianpuoliverinen jolla kilpailtiin erittäin menestyksekkäästi sekä painotuslajissaan, että näyttelyissä. Varsinkin kouluratsastuksessa sijoituksia tuppasi tulemaan niin usein ettei orin omistaja aina pysynyt edes perässä sijoitusten määrässä ja siksi ei ollutkaan yllätys kun ori palkittiin 13-vuotiaana kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla ja lähes täysillä pisteillä. Herdade Capricho vietiin myös kantakirjaustilaisuuteen, josta tuli kotiinviemisiksi toinen palkinto.
-------------
Emä Chicuta Caruaru on 166cm korkea, tummanruunikko brasilianpuoliverinen tamma joka kilpailee edelleen satunnaisesti painotuslajissaan kouluratsastuksessa, vaikka tamma onkin virallisesti jo eläkkeellä. Chicuta Caruarun omistaja ei vain millään malta jättää kisakenttiä kokonaan sillä menestystä kertyy vieläkin lähes jokaisista kisoista ja tamman omistaja on sitä mieltä, ettei menestystä voi olla koskaan liikaa. Tähän mennessä tämä neiti on ansainnut itselleen menestystä myös kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta toisen palkinnon verran, sekä kantakirjaustilaisuudesta ensimäisen palkinnon verran, eipä siis luulisi olevan pulaa kodeista varsoille jos niitä vielä siunaantuu. Tällä hetkellä Chicuta Caruarulla on yhteensä kolme varsaa ja omistajan sanojen mukaan tarkoitus olisi teettää vielä ainakin yksi jälkeläinen koulukentille.
Emänisä Quidam de Revel oli tummanruunikko, 175cm korkea brasilianpuoliverinen ori joka painottui täysin kouluratsastukseen, vaikkakaan ei mainittavalla menestyksellä. Kyllä tämä ori muutamissa sijoittui tai jopa voitti, mutta eipä Quidam de Revelia voinut siitä huolimatta kutsua järin hyväksi kouluratsuksi ja totta puhuakseni orin omistaja olikin hieman pettynyt kun oli luullut ostavansa täydellisen kisaratsun. Hieman huonommasta kisamenestyksestä huolimatta tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä jälkeläistä, jotka kaikki jatkoivat isänsä jalanjäljissä kouluratsastuksen parissa.
Emänisänemä Enevoada Krí oli tummanruunikko, 168cm korkea, kouluratsastuspainotteinen brasilianpuoliverinen tamma joka pärjäsi pääsääntöisesti hieman heikonlaisesti omassa lajissaan, mutta joka keräsi kumminkin ahkeran kisatahdin vuoksi sijoituksia ihan kivan kasan nimiinsä. Onneksi Enevoada Krín omistajan suunnitelmiin ei kuulunutkaan minkään huippujalostushevosen tekeminen ratsustaan vaan tamman omistaja nautti enemmän muunmuassa rauhallisista maastolenkeistä, sekä ilman varsinaisia tavoitteita kisaamisesta. Jälkeläisiä Enevoada Krí kerkesi saamaan 23-vuotisen elämänsä aikana yhteensä kaksi kappaletta.
Emänisänisä Quari Bravo oli ruunikko, 172cm korkea brasilianpuoliverinen ori jonka kanssa kilpailtiin erittäin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa lähes koko orin elinaika. Ori palkittiinkin jo 11-vuotiaana kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla ja juuri ennen eläkkeelle jääntiä Quari Bravo palkittiin 17-vuotiaana kantakirjaustilaisuudessa toisella palkinnolla. Jälkeläisiä tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä neljäkymmentäkaksi kappaletta, joista lähes kaikki painottuivat kouluratsastukseen.
Emänemä Sexta-Feira 13 oli 168cm korkea, ruunikko brasilianpuoliverinen, tamma joka painottui kouluratsastukseen ja olikin omistajansa silmäterä, sekä ylpeyden aihe koko 25-vuotisen elämänsä ajan. Tämä tamma nimittäin asui koko elämänsä kasvattajallaan, vaikka alkuun se olikin tarkoitus myydä tavoitteelliseen kotiin. Sexta-Feira 13 pärjäsi kumminkin niin hyvin painotuslajissaan, sekä omasi sen verran erinomaisen kapasiteetin, että olisi pitänyt olla hullu myydäkseen näinkin erinomaisen kisaratsun. Jälkeläisiä tämä kisakenttien kuningatar sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta, joista kaikista luopuminen oli erittäin vaikeaa tamman omistajalle.
Emänemänisä Le Voyeur oli ruunikko, 179cm korkea, kouluratsastuspainotteinen brasilianpuoliverinen ori joka pärjäsi äärimmäisen hyvin omassa painotuslajissaan myös kansainvälisellä tasolla. Vaikka Le Voyeur kilpailikin pääsääntöisesti kotimaassaan Brasiliassa, keräsi se suhteellisen hyvin nimeä myös ulkomailla ja orin jälkeläisille olikin kysyntää ympäri maailman. Tämä herra kerettiin palkita elämänsä aikana kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla, sekä kantakirjaustilaisuudessa toisella palkinnolla.
Emänemänemä Forquilha W oli 167cm korkea, rautias brasilianpuoliverinen joka oli erittäin tunnettu kotimaansa kouluratsastuspiireissä korkean kapasiteettinsa, erittäin hyvän kilpailumenestyksen, sekä kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Kukaan ei siis tamman kilpailumenestyksen ansiosta ihmetellyt hetkeäkään kun Forquilha W palkittiin kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimäisellä palkinnolla, sekä täysillä pisteillä tai kun tamma palkittiin kantakirjaustilaisuudessa lähes täysillä pisteillä. Jälkeläisiä tämä neiti kerkesi saamaan elämänsä aikana vain yhden kappaleen, vaikka kysyntää olisikin ollut enemmän. Tämän tamman omistaja ei kumminkaan halunnut nimen yleistyvän liikaa puoliveristen suvuissa.
jälkeläiset
16.09.2013 - Serena x Apello - o. Docinho do Brigadeiro - KRJ-I
28.10.2013 - Serena x Adioz - t. Rasteira
06.12.2013 - Serena x Skipton Hector - t. Ataque de Gueixa - KRJ-I
kilpailukalenteri (Sijoitukset)
KRJ - Sijoituksia 150 kappaletta 11.07.2013 || Mewian Welsh || Helppo C || 1/40 30.06.2013 || KRJ-CUP || Helppo C || 15/154 09.07.2013 || Mewian Welsh || Helppo C || 2/40 11.07.2013 || Fiktio || Helppo C || 6/40 12.07.2013 || Fiktio || Helppo C || 2/40 20.07.2013 || Fiktio || Helppo C || 1/40 14.07.2013 || Härmä || Helppo C || 1/19 |
VSN - Pistesaldo 94 pistettä 18.09.2013 - Duren - SW2 (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3-3 = 40 p.) 30.09.2013 - Duren - RCH (4+4+5+4+4+3,5+4+3,5+3,5+4=39,5p.) 27.10.2013 - Toivonlaakso - RCH (5+4+5+4+4+4+4+3,5+4+4=41,5p.) 03.10.2013 - Liondale Ponies - CH (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3-3 = 40 p.) 01.12.2013 - VSPY - RCH (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3-3 = 40 p.) 25.11.2013 - Kaunolan Tila - RCH (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3-3 = 40 p) 17.02.2014 - Silverlode - RCH (3½-4-5-4½-4-3-4-4-2½-3½ = 38 p.) 01.03.2014 - VSPY - CH (3½-4-5-4½-4-3-4-4-2½-3½ = 38 p.) 04.04.2014 - Pirunkorpi - SW3 (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3-3 = 40 p.) 20.03.2014 - Marvellous Herrings - RCH (3½-4-5-4½-4-3-4-4-2½-3½ = 38 p.) 12.04.2014 - Silverlode - RCH (3½-4-5-4½-4-3-4-4-2½-3½ = 38 p.) 26.09.2014 - Vanima - RCH (4½-5-5-3-3-4-4½-4½-2-3 = 38,5 p.) |
Päiväkirja
Kesäkuu 2013, kirjoittanut gatinha
Serana saapui pari päivää sitten Brasiliasta muutaman välilaskun kautta. Tamma näyttää juuri siltä kuin lukuisat kuvat ja videopätkät antoivat olettaa. Väsynyt se tosin on edelleen, mutta onhan se reissannutkin tuhansia kilometrejä viimeisten muutaman päivän aikana. Tai saattaahan sitä jännittää ihan uusi paikkakin, uusista ihmisistä nyt puhumattakaan. Toistaiseksi en ole kokeillut ratsastaa tammalla, mutta eilen juoksutin sitä liinassa, ja kyllä se on edelleen melko raaka. Ja nuorena hevosena se myös riehuu ja sählää kaikkea ylimääräistä aika tavalla, mutta projektiksihan minä sen ostinkin. Tarkoituksena olisi nyt lähitulevaisuudessa valmentautua koulupuolella, ja jos edistystä tapahtuu tarpeeksi, niin startata muutamissa helpoissa koululuokissa. Pitäisi vielä hoitaa viimeiset paperiasiatkin ennen kisaamista.
Heinäkuu 2013, kirjoittanut gatinha
Kulunut kuukausi ei todellakaan ole ollut siitä tasaisemmasta päästä. Siinä missä kisaradoilla on mennyt hienosti, niin kotona taas on saanut pidätellä kiukunkyyneliä kerran jos toisenkin. Voittoja on tullut niin helposta ceestä kuin helposta beestäkin, ja vielä cup-sijoituskin siihen päälle, sen suhteen ei siis ole mitään valittamista. Tiedän kyllä, että jotkut tammat ovat erittäin tammamaisia, ja Serena on osoittanut kuuluvansa tähän ryhmään, mutta täytyykö ihan jokaisesta asiasta tehdä niin iso numero? "En nosta kavioita, turha kiskoa. En kuuntele, vaikka olet sanonut sata kertaa, ettei taluttaessa rynnitä. En hidasta raviin, jos en halua." On se vain jästipää. Onneksi tälläkin uhmaikäisellä hirviöllä näyttäisi olevan hyviä päiviä joskus. Lääkkeeksi voisin määrätä enemmän työskentelyä, sekä maasta käsin, että valmentajien kanssa.
Elokuu 2013, kirjoittanut gatinha
Käytin Serenan klinikalla, ja tammaa hoitanut lääkäri kertoi seuraavaa: "Serena höselsi koko tutukimusten ajan, mutta tamman sai kuitenkin tutkittua. Lihavuusaste ja karva ok, kaviot hiukan hauraan oloiset. Liikkeet ja jalat tästä huolimatta kunnossa eikä sydämen tai keuhkojen äänistä löytynyt mitään poikkeavaa. Serena ei myöskään reagoinut taivutuskokeisiin eikä lihaksista löytynyt jumeja." Hyvä, ettei mitään vakavampaa löytynyt, etenkään lihasjumeja, sillä tässä kuussa olemme valmentautuneet oikein olan takaa. Minua alkaa pikku hiljaa risoa tamman riekkuminen, joten ulkopuolinen apu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olen käynyt Serenan kanssa viidesti valmentautumassa nyt kuukauden sisään, eli se tarkoittaa noin yhtä valmennusta per viikko. Siihen päälle sitten tietysti myös itsenäinen harjoittelu, joten paljon on tullut istuttua selässä. Toivottavasti tämä valmentautuminen kantaa myös hedelmää, ja se yhteinen aaltopituus alkaisi sieltä löytymään. Kisakentillä ollaan menestytty ihan kohtalaisesti, ja muutama luokkavoittokin on rapissut helppo A -tasolta. Tammassa tuntuisi olevan potentiaalia myös vaikeampiin koululuokkiin.
Syyskuu 2013, kirjoittanut gatinha
Uskaltauduin viimein ilmoittamaan Serenan näyttelyihin, ja millaisin tuloksin palasimmekaan kotiin! Tamma oli luokkansa paras ja sai lopulta Show winner SW2 -tuloksen! Tämä tarkoittaa sitä, että Serena on kantakirjakelpoinen, ja suuntaammekin varmaan myöhemmin KTK-tilaisuuteen koittamaan onneamme. Myös eräistä toisista näyttelyistä rapsahti Reserve Champion -sijoitus. Kouluratsastuksen sarallakin menee ihan hyvin, sijoituksia ja voittoja on ropissut vaativistakin luokista. Laskujeni mukaan olemme sijoittuneet yhteensä jo 72 kertaa helppo C -luokasta aina Vaativaan A:han asti, joten jotain teemme oikein. Tästä huolimatta olemme käyneet valmentautumassa ja Intermediate-luokkien liikkeitä harjoitellaan kovasti. Toivottavasti molempien osapuolien taidot riittäisivät aina sinne vaikeimmaille Grand Prix -tasolle saakka.
Lokakuu 2013, kirjoittanut gatinha
Syksy rullaa eteenpäin enimmäkseen tutulla tyylillä, eli koulukisojen ja kouluratsastuksessa valmentautumisten merkeissä. Menestystä on tullut tässäkin kuussa sekä koulukentiltä että näyttelykehistä ja valmentautumaan olemme ehtineet Dimman L:n valvovan silmän alla. Tamma on sijoittunut hienosti koulukisoissa ja jopa voittanut luokkansa kerran. Ehkä jo pian olemme valmiita starttaamaan intermediate-luokissa, odotan sitä innolla. Näyttelyistä on ropissut niin RCH- kuin CH-sijoituskin. Sain vihdoin myös kauan kaipaamaani apua tamman sukuselvityksen kääntämisessä portugalista suomeksi, kiitos toiselle harrastajalle siitä. Teimme myös pienen irtioton arjesta alkukuusta ja osallistuimme kotitallimme järjestettyyn maastoretkeen. Kokemus oli sekä minulle että Serenalle erittäin tervetullut piristeruiske!
Marraskuu 2013, kirjoittanut gatinha
Serena palkittiin Virtuaalisen hevoskantakirjan lokakuun tilaisuudessa KTK-III palkinnolla ja seuraavin kommentein: "erinomainen skpleima, hyvä yleisvaikutelma, lihaksikas runko, melko pitkä runko, hieman ponimainen, ej takanojoiset, takajalat hajavarpaiset, takakorkea, piirteetön säkä". Sanomattakin selvää, että minä olen pakahtua ylpeydestä näin mahtavista pisteistä! Tämän lisäksi tamma on myös upeasti kerännyt paljon sijoituksia sekä voittoja niin intermediate I kuin intermediate II - luokistakin, joten pian voimme siirtyä Grand Prix - luokkaan muiden pesunkestävien koulupuokkien sekaan. Toivottavasti suuntaamme vielä joskus Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Näyttelyistäkin olemme onnistuneet napsimaan muutamia sijoituksia tämän kuun aikana. Seuraavaksi olisikin haaveissa VSN-arvonimi, mutta se jää nähtäväksi.
Joulukuu 2013, kirjoittanut gatinha
Olemme tamman kanssa näin joulun alla kilpailleet kouluratsastuksessa ainoastaan hiljakseen ja valmentautuneet vain muutaman kerran. Olemme sen sijaan keskittyneet enemmän rentoon yhdessäoloon ja joulutunnelmaan. Osallistuin esimerkiksi Serenan kanssa kotitallimme joulumaastoon sekä jouluillalliseen. Olemme muutenkin maastoilleet ahkerasti tässä kuussa, sillä mielestäni hevosetkin tarvitsevät kunnolla lomaa kisaelämästä ja muusta hulinasta. Innostuin koristelemaan tamman karsinankin juhlapyhien kunniaksi ja Serenakin on saanut osansa koristelusta, vaikkei sen huumori aina siihen riitäkään. Onneksi tamma on leppynyt muutamalla palalla omenaa tai joulupiparia. Ensi vuodelta odotan ainakin tähtihetkiä kisakentillä GP-tasolta asti sekä lisää huimia kokemuksia.
Tammikuu 2014, kirjoittanut gatinha
Nyt kun me olemme Serenan kanssa saaneet enemmän rutiinia myös Grand Prix -tasolla kisaamiseen niin sijoituksiakin on tullut ihan mukavasti hiljaisemmasta kisatahdista huolimatta. Todennäköisesti kisaamme enää ensi kauden, jonka jälkeen Serena pääsee vaihtamaan kilpuriuran leppoisaan siitostamman elämään. Tarkoituksena olisi vielä kiertää jonkin verran VSN-näyttelyitä ja kasata sieltä tarvittavat sijoitukset arvonimeen, ihan jo pelkästään jalostusarvoa ajatellen. Kisaeläkkeelle siirtymisen jälkeen tulevat tamman päivät koostumaan lähinnä helpohkoista kouluvalmennuksista sekä rennosta maastoilusta fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitämiseksi. Varsoja olen tammalle alustavasti suunnitellut 4-5 kappaletta, joista muutama jäisi itselleni. Mutta ennen tätä kaikkea tarvitsee vielä paiskia vähän aikaa töitä ja saada muutamia sijoituksia lisää tältä sekä ensi kaudelta.
Helmikuu 2014, kirjoittanut gatinha
Hieman haikein mielin päätin tämän kuun alussa siirtää tamman kisaeläkkelle. Serena kahmi kisauransa aikana kunnioitettavat 150 sijoitusta kouluratsastusjaoksen alaisista kisoista aina tasolta helppo C tasolle Grand Prix asti. Voittoja kertyi lähemmäs kolmekymmentä kappaletta ja mahtuipa mukaan yksi cup-sijoituskin. KRJ-laatuarvostelukin alkaa pian olemaan ajankohtainen. Valmennuimme kaikilla kouluratsastuksen tasoilla yhteensä neljätoista kertaa, joten töitä on kyllä paiskittu. Tulemme kuitenkin vielä kisaamaan näyttelyiden merkeissä. Kävimme itse asiassa aivan hiljattain pyörähtämässä näyttelyissä ja kotiin palasimme taas yksi Ch-sijoitus rikkaampina, joten olemme lähempänä VSN-arvonimeä.
Maaliskuu 2014, kirjoittanut gatinha
Nyt kun meidän ei Serenan kanssa tarvitse enää kilpailla kouluratsastuksessa, niin huomaan mielenkiintoni siirtyneen kaikki mahdollisiin arvonimiin. KRJ:n laatuarvostelu onkin ollut meillä tähtäimessä jo jonkin aikaa, ja nyt tuo VSN-Champion -arvonimikin alkaa tuntua varsin realistiselta tavoitteelta ja se taspainottaisi kivasti jo tamman saamaa KTK-palkintoa. Olenkin iloimoitellut Serenaa ahkerasti näyttelyihin, joten kenties jo ensi kuussa on tarvittavat sijat arvonimeen. Myös yleislaatuarvostelu houkuttaisi jollain tapaa, mutta se vaatii kunnon perehtymisen pistetykseen ja muihin sekkoihin. Serena itse nauttii selvästi rennosta päivärytmistä, joka nykyisin koostuu lähinnä pienlaumassa tarhailusta ja satunnaisista koulutreeneistä tallin maneesissa. Maastoiluakin on kisauran väistyttyä ollut ohjelmassa aiempaa enemmän ja kisakentille tamma lähtee enää seuraneidin roolissa.
Huhtikuu 2014, kirjoittanut gatinha
Voi että jännittää, olen nimittäin viimeinkin ilmoittanut Serenan KRJ:n laatuarvosteluun! Toiveissa olisi saada toukokuun tilaisuudesta komeaakin komeampi ykköspalkinto, mutta sen näkee sitten. Myöskin VSN-arvonimeen vaadittavat pisteet ovat mitä todennäköisemmin kasassa ihan tässä lähiaikoina. Kaksi hienoa arvonimeä kantakirjapalkinnon vierelle, ei ollenkaan paha mielestäni. Koitan kovasti keksiä tammalle vielä jotain käyttöä, vaikka kilpailut ja laatuarvostelut on aika lailla kaluttu loppuun. Jalostuskäyttö on tietenkin enemmän kuin suotavaa tämän hienon suvun jatkamiseksi, joten jos ei muuta, niin jätän tammasta itselleni vielä yhden varsan, jonka kanssa jatkaa kisaamista.
Valmennukset
Kouluvalmennus 23.6.2013, kirjoittanut Suvi
Ratsukko verrytteli tunnin aluksi ravissa tehden ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Serena työskenteli asiallisesti, mutta sen kehonkieli kertoi kilometrien päähän että kun kunnolla pyydetään tulee kapina. Muutamat siirtymisetkin ratsukko sai tehdä, niissa ratsastajan tulee muistaa myödätä nopeammin, muuten nuori tamma ei ymmärrä tehneensä oikein hidastaessaan.
Varsinaisena työskentelyaiheena tänään olivat kolmikaariset kiemuraurat ja laukannostot. Tarkoituksena oli saada tamma taipumaan ja suoristumaan rehellisesti pienillä avuilla ja kulkemaan tasapainoisesti. Ensimmäisellä kaarella Serena ilmoitti, että tääm tyttö ei halua! Niskojen nakkelun, parin pukin ja peruutusten jälkeen tamma kuitenkin myöntyi ratsastajan komentaessa napakasti ja suostui liikkumaan oikeaan suuntaan oikeassa askellajissa. Taipuminen ei aluksi tapahtunut koko kropasta ja tamma meinasi jäädä suorillakin urilla asettuneeksi. Taipumista työstettiin muutamilla pienehköillä volteilla, ja pian tamman kroppakin alkoi tulemaan mukaan liikkeeseen. Suoristuksia hiottiin pysäyttämällä tamma aina kaarten välillä, tällöin sen oli pakko kuunnella ja suoristua. Muutaman tehokierroksen jälkeen ratsukko pystyi suorittamaan koko kiemurauran ilman ylimääräisiä kommervenkkejä tasaisessa ravissa hevonen rehellisesti taipuen.
Laukkatyöskentelyssä ratsastaja sai nostaa aina C:ssä laukan, laukata ympyrän ja siirtää tamman taas C:ssä raviin. Uralla ravin tuli olla edelleen tasapainoista, ei laukasta kiihtynyttä. Tämä sujuikin ratsukolta hyvin, Serena reagoi apuihin täsmällisesti eikä alkanut laukan jälkeisessä ravissa kaahottamaan vaan haki jopa itse tukea kuolaimesta.
Loppuravit ratsukko suoritti itsenäisesti.
Kouluvalmennus 16.7.2013, kirjoittanut Mari H
Gatinha ja Serena tekivät jo alkuverryttelyä kun saavuin. Meneillään
oli selvästi välien selvittely siitä, kumpi tässä onkaan johtaja.
Tamma yritti poikittaa ja pomppia, mutta ratsastaja pysyi tyynenä
selässä ja ratsasti sitä reippaasti eteen. Pikkuhiljaa vikurointi
väheni ja ratsukko pääsi tekemään joitain tehtäviä. Alkuun otettiin
käynnissä ja ravissa pohkeenväistöä. Käynnissä tehtävä sujui hyvin,
mutta ravissa oli pientä ongelmaa. Gatinha ei ihan saanut tammaa
kulkemaan oikeassa asennossa, vaan sen etuosa meni paljon takaosaa
edellä. Muutamalla napakalla pidätteellä saatiin aika hyvin liikettä
korjattua.
Pohkeenväistöjen jälkeen aloitettin laukkatyöskentely. Ensin ratsukko laukkasi ihan uraa pitkin tehden muutamia ympyröitä. Serenaa haettiin kunnolla kuulolle ja sopivaan rytmiin. Kun sopiva tempo löytyi, aloitettiin vastalaukan harjoittelulla. Ratsukon tehtävänä oli tulla lävistäjälle "oikeassa" laukassa, sen jälkeen seuraava kaarre mentiin vastalaukassa, kaarteen jälkeen tehtiin laukanvaihto käynnin kautta ja sitten jatkettiin seuraavalle lävistäjälle. Ensimmäisellä kerralla vastalaukassa oli havaittavissa pientä horjuntaa, eikä laukka säilynyt koko kaarteen läpi. Toisella kerralla ratsastajalla oli paremmin pohkeet mukana ja hän sai tamman säilyttämään laukan koko kaarteen läpi.
Seuraavilla kerroilla yritettiin saada vielä vastalaukka pätkää vähän tasapainoisemmaksi. Laukanvaihdot sujuivat hyvin, vaikka välillä tamman hidastamisessa käyntiin oli pientä ongelmaa. Loppujen lopuksi vaihdot saatiin kuitenkin sujumaan nopeasti. Kun ratsukko oli saanut molempiin suuntiin muutaman onnistuneen vastalaukan, päästin ratsukon tekemään itsenäisesti loppuverryttelyä.
>
Kouluvalmennus 30.7.2013, kirjoittanut Jenna S
Tänään valmennusvuorossa oli pitkästä aikaa nuori ratsu, kauniin näköinen puoliverinen nimeltä Serena. Gatinhan kertoman mukaan kisaura oli lähtenyt suhteellisen hyvin käyntiin, vaikkakin ratsastajalla ja ratsulla oli hiukan erimielisyyksiä harva se päivä. Siispä päätinkin aloittaa valmennuksen heti alkuverryttelyistä, jotta pääsemme käyttämään heti hyvää oppimisaikaa. Alkukäyntejä Serena käveli rennosti ja reippaasti, joten sen ajan hyödynsin korjailemalla Gatinhan istuntaa. Vaikka ratsu olisikin epävarmempi, niin kouluratsastuksessa täytyy muistaa istua syvälle satulaan ja pitää pohkeet rentona. Hiukan hartioita taaksepäin ja alaselkä rennoksi. Sitten kehotin Gatinhaa kokoamaan ohjat. Muistutin ulko-ohjan tärkeydestä, varsinkin nuoren hevosen täytyy voida luottaa ratsastajan tukeen koko ajan. Serena alkoi saman tien säätämään varsinkin pään heiluttelulla eikä keskittynyt tahdikkaaseen käyntiin. Kehotin Gatinhaa ottamaan lyhyitä pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä jotta saataisiin tammaa keskittymään. Muistutin vielä, että mielummin pitää pysähdykset lyhyinä ja ehtii itse pyytämään tammaa eteenpäin kuin tylsistyttää nuorta neitiä pitkällä seisahduksella jolloin se itse lähtee eteenpäin. Aluksi Serena ei meinannut millään malttaa pysähtyä jaloilleen vaan ikään kuin "huijasi" ja steppaili koko ajan paikollaan. Tässä tapauksessa kehotin Gatinhaa ottamaan uudelleen reippaasti ja tarmokkaasti eteenpäin muutaman askeleen ja taas uusi pysähdys. Muutamien toistojen jälkeen Serena maltto olla sekunnin paikoillaan, heti myötäys, taputus kaulalle ja liikkeelle. Tämän positiivisen kokemuksen jälkeen alkoi heti luistaa paremmin ja kehotinkin ottamaan tamman raviin. Ravissa kehotin vaihtelemaan suuntaa todella usein, sillä nuori hevonen väsyy herkästi yhteen suuntaan mentäessä ja on tärkeää pitää hevonen virkeänä läpi valmennuksen, jotta se jaksaa työskennellä ja oppia uusia asioita. Ravissa tamma työskenteli heti alusta alkaen hienosti, joten pääsin keskittymään erityisesti Gatinhan ratsastukseen. Muistutin useasti ulko-ohjan tuesta ja kehotin rentoutumaan enemmän selässä. Kun hevonen toimii hyvin ja vastaa apuihin, saa turhalla jännittämisellä vain hevosen uudelleen jännittymisen aikaan.
Ongelmat alkoivat uudelleen laukan nostossa. Laukka-avut saadessaan Serena alkoi hermostumaan, poikittamaan ja steppailemaan. Kehotin Gatinhaa pitämään ulko-ohjan tuen ja unohtamaan laukan noston, mutta kuitenkin myötäämään ohjista ja käskemään tammaa eteenpäin. Näin päästiin pian turhasta poikittamisesta ja temppuilusta, jolloin pääsimme uudestaan yrittämään laukkaa. Kunnon valmistelu ja selkeät avut. Serena otti pari kertaa hienosti laukan, mutta heti laukan nostossa Gatinha antoi ristiriitaisia apuja alkaen saman tien himmaamaan vauhtia. Niimpä kehotin ottamaan laukan suoralla uralla ja heti ylläpitämään laukkaa, ei himmailemaan. Vasta, kun laukka saadaan pyöriväksi ja rennoksi, voidaan alkaa pyöristämään tammaa ja kokoamaan laukkaa. Tämäkin täytyy kuitenkin tehdä pohkeen ja ulko-ohjan yhteistyöllä, eikä unohtaa laukan ylläpitoa! Kohta alkoikin jo sujua ja pyysin ratsukon keskiympyrälle. Kehotin siinä ensin saamaan laukan rullaavaksi ja rytmikkääksi, sen jälkeen kokoamaan tammaa ja laukkaa pienemmäksi. Kun tämä onnistui, raviin siirtyminen. Ravi lennokkaaksi ja tasaiseksi, tamma pyöreäksi ja takajalat kunnolla töihin. Sen jälkeen uusi laukan nosto ja taas sama juttu. Siirtymiset sujuivat alusta alkaen hienosti, mutta sekä ravin että laukan saaminen sujuvaksi siirtymisen jälkeen kangerteli. Tamma tuntui "hajoavan paketista" heti siirtymisessä. Kuitenkin muutamien toistojen jälkeen tämä alkoi sujua paremmin, joten heti vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin tehtävää. Toiseen suuntaan tapahtui kehitystä vielä paremmin ja Serenasta näki silminnähden, kuinka se alkoi koko ajan saamaan enemmän ja enemmän motivaatiota työskentelyyn. Muistutin Gatinhaa kiittämisen tärkeydestä heti, kun tamma tekee jotain oikein! Kun laukka sujui, annoin ratsukolle hiukan normaalia pidemmät välikäynnit.
Seuraavana tehtävänä oli tempon muutokset askellajin sisällä. Aloitimme käynnistä. Kehotin Gatinhaa ensin kokoamaan käyntiä kymmenen askeleen verran, sitten päästämään keskikäynnille ja sen jälkeen lisäämään käyntiä. Serena vastusteli varsinkin käynnin kokoamista aluksi pään viskomisella, mutta lisäämiset sujuivat heti mallikkaasti. Ravissa sama ongelma jatkui, jolloin kehotin ottamaan väliin muutamat pysähdykset ja peruutukset. Peruutukset tuppasivat menemään vinoon, mutta auttoivat saamaan tammaa enemmän kuulolle. Pian tämä alkoi sujua mallikkaasti, heti tammalle paljon kehuja! Laukassa tehtävä sujui jo kuin vettä vain, laukka taitaakin olla Serenan vahvuuksia. Loppuun kokeilimme jo hiukan vaativampaa tehtävää, jota tamma kuulemma vasta harjoittelee ensimmäisen kerran. Nimittäin laukanvaihtoa ilman käyntiin tai raviin siirtymistä. Tätä teimme isolla kahdeksikolla. Laukka voi olla aluksi hiukan vapaampaa, ei tarvitse olla niin koottuna. Muista valmistella vaihto kunnolla ja erityisesti ratsastaa uusi sisäpohje kunnolla läpi ennen vaihtoa. Serena pukitti jokaisessa vaihdossa mutta teki vaihdot puhtaasti. Tällöin pukki on ihan sallittu juttu vielä tässä vaiheessa, pääasia että vaihdot ovat puhtaita! Tamman tasapainoa voi myös harjoitella runsailla vastalaukka tehtävillä, pukittaminen johtuu siitä, että Serenalla ei ole vielä kunnolla tasapainoa ja jalkojen hallinta kykyä tekemään vaihtoa puhtaasti ilman pukkia. Ikään ja tehtävän uutuuteen nähden sujui erittäin hyvin, todella hienoa! Loppuverryttelyissä keskityimme erityisesti tamman ratsastaminen puolipitkin ohjin rennoksi eteen ja alas. Muistutin Gatinhaa pitämään huolen ravin temposta myös loppuverryttelyissä, sillä nyt ravi meni helposti liian nopeaksi, mutta toisaalta tamma unohti takapään työskentelyn ja kaviot laahasivat. Reipas, letkeä ravi, mutta niin, että takapää on kunnolla alla ja jalat nousee! Loppua kohden Serena alkoi rentoutua vasten ohjaa ja tällöin kehotin alkamaan pikkuhiljaa pidentämään ohjaa. Aina, jos tamma katosi alhaalta, lopetettiin ohjan pidentäminen ja kun se taas tuli pyöreäksi eteen ja alas, jatkettiin ohjan pidentämistä. Loppuviimein ratsukko ravasi täyspitkillä ohjilla hienoa ja letkeää ravia. Upeaa! Kehotin antamaan tamman siirtyä käyntiin ja ehdotin vaikka pientä maastoreissua käynnissä, jotta tamman hengitys tasaantuu ja lihakset palautuu.
Kaikenkaikkiaan valmennus oli valmentajallekin erittäin mielenkiintoinen! Pidin Serenan tempperamentistä, ja uskon, että harjoittelulla siitä tulee upea kouluratsu! Kovan luokan kilpahevosilla kuuluukin olla tempperamenttiä, ratsastajan täytyy vain osata kanavoida se oikein. Kotiläksyksi suosittelen peruutuksen harjoittelua keskihalkaisijalla ilman aidan tai seinän tukea. Peruutuksen täytyy olla suora, vaikka vieressä ei olisikaan liikettä ohjaavaa aitaa tai seinää. Peruutus myös kehittää hevosen selkälihaksia, joten se on hyvää treeniä erityisesti nuorelle hevoselle!
Kouluvalmennus 5.8.2013, kirjoittanut parkuja
Kuka on sanonut, ettei tavallisessa kouluvalmennuksessa voisi olla vähän extremeä? Rotuvalinnan puolesta se on hyvinkin mahdollista, sillä vastassa oli mulle mitä kummallisimmalla rotunimikkeellä varustettu Serena, brasilianpuoliverinen. Pienen selonteon jälkeen aloittelimme pikku hiljaa kevyellä käynti- ja raviveryttelyllä. Se vaatikin loppupeleissä enemmän kuin kuvittelisi - Serena teki tehtävät nätisti, mutta sen hallinta ja keskittymiskyky olivat aika lailla kadoksissa. Lahjuksena käytettiin hyvin pehmeitä apuja, ja tuli hevonenkin viimein siihen tulokseen että työnteko nätisti oli kuin olikin loppupeleissä tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto väkinäiselle muottiiniskemiselle.
Ensin tehtiin muutamia temponmuutoksia ja gatinha sai taivutella ratsuaan jonkin verran saadakseen sen askeliin selkeämpää joustavuutta ja tahdikkuutta. Aina välillä neiti yritti hakeutua kuolaimen alle ja suoristaa kroppansa liikkumaan veltosti, joten meni hetki kun Serena saatiin työskentelemään koko vartalollaan ja lihaksillaan. Laukka pääsi mukaan huolellisen valmistelun jälkeen pienimuotoisella koulurataharjoituksella, jossa päästiin säätelemään askelten pituutta ja hevoseen alkoi oikeasti tulla enemmän pyöreyttä. Serena oivalsi viimein kahdeksikkolinjan idean tehtyämme useita toistoja molempiin suuntiin, tunnustettakoon että takaosa kävi välillä ulkona luotilinjasta hevosen ponnistaessa korkeammalle yläilmoihin, ja toisinaan jo pikkupukiksi laskettava nousu tapahtui osastolla kaksi sen verran usein, että selviä säveliä täytyi lähteä suoristamaan vielä muutamalla päättäväisellä pidätteellä ja selkeillä avuilla. Kun tamma alkoi hoksata, kenen laudalla pelattiin, sujui yhteispelikin jo huomattavasti paremmin eikä leidi muistuttanut kävelevää torvisoittokuntaa kiljuessaan ja hyppiessään paikallaan.
Yhdistimme loppuun vielä pelkistetyn Helpon A:n radan ja yllätyin, miten hyvin Serenan kärsivällisyys pysyi hillittynä ja käyntityöskentely oli todella laadukkaan näköistä. gatinha ratsasti hevosta entistä pehmeämmin laukkatehtävissä ja viimeinen pyörähdys tehtiin jo kouluratsukon elkein. Kelpo urheiluhevoselta Serena sitten loppujen lopuksi onnistui näyttämään, ja niin paljon kuin se hyviä hermoja ja pitäviä lihaksia vaatikin, kyllä tästä vielä leipaistaan varsin näyttävä ratsukko koululuokkiin, kunhan palkintokilpaan lähdetään hyvin valmisteluin.
Kouluvalmennus 13.8.2013, kirjoittanut Sofia W.
Serena oli varsin menevällä päällä valmennuksen ensi minuuteista alkaen! Alkuverryttelyyn tarkoitettu aika tuhlaantui miltei kokonaan tahtojen taisteluun siitä, kumpi saisi määrätä mitä tehdään. Kulmissa tamma oikoi häpeilemättä vähät välittäen yrityksistäsi saada se taipumaan nätisti. Käyntivoltitkaan eivät Serenaa innostaneet lainkaan, mutta ravissa ja laukassa ne sujuivat yllättävän nätisti! Serena ilahtui selvästi temmon vaihtumisesta nopeammaksi, joten annoin teidän laukata pitkät sivut muutamaan otteeseen, jotta tamma saisi vähän päästellä ylimääräisiä höyryjä. Sen se totta vie teki niin antaumuksella, että pukittikin kerran pari sangen railakkaasti!
Alkuperäinen suunnitelmani oli ollut kertailla sulku- ja avotaivutuksia, mutta koska teillä oli vauhti sen verran päällä, laitoinkin teidät treenaamaan temmonvaihteluita, vastalaukkaa ja laukanvaihtoa käynnin kautta. Ne kaikki sujuivat oikein miellyttävästi, Serenakin selvästi teki parhaansa. Ainoastaan siirtymiset laukasta raviin ja käyntiin olivat tamman mielestä sangen ikäviä, mutta niistäkin selvittiin. Koska valmennus oli ohjelmaltaan fyysisesti varsin raskas, loppuverryttelyihin siirryttiin jonkin verran tavanomaista aiemmin.
Kouluvalmennus 15.8.2013, kirjoittanut Miia Maria
Serena oli totuttuun tapaansa erittäin energisen oloinen, mutta gatinha
oli kuitenkin saanut ratsastettua tamman alkuverryttelyissä hyvin avuille.
Tarkoitus oli harjoitella ihan perinteisiä siirtymisiä askellajista
toiseen, mutta kärsimättömälle Serenalle tehtävä ei tulisi olemaan liian
helppo.
Pyysin gatinhaa tulemaan isolle keskiympyrälle ja nostamaan jalustimet
ristiin kaulalle. Keskittyisimme samalla myös ratsastajan istuntaan.
Aloitimme ihan perinteisillä käynti-ravi siirtymisillä niin, että puolet
ympyrästä tultiin käynnissä ja puolet ravissa. Serena ei meinannut
millään malttaa kävellä ja gatinha meinasi jäädä liikkeen taakse. Pyysin
gatinhaa nojaamaan hetkellisesti ihan reilusti eteen, jolloin tammakin
joutui väkisin hidastamaan. Siirtymiset raviin olivat kuitenkin siistejä
ja Serena lähti heti hyvin polkemaan alleen. Käyntiin siirtymisessä
kehotin gatinhaa jälleen liioitellen nojaamaan eteen, koska Serena
helposti lähtee juoksemaan alta karkuun siirryttäessä nopeammasta
askellajista hitaampaan. Pikku hiljaa ratsukko sai juonen päästä kiinni,
ja gatinhan istunta saatiin suoristettua ilman, että Serena pinkoi alta
karkuun.
Tehtävää jatkettiin ratsastamalla aina joka toinen neljännes ravissa ja
joka toinen käynnissä. Siirtymiset tulivat hyvin pisteisiin, mutta
siirtymisten nopea tempo sai Serenan hermostumaan. Gatinha selvisi hyvin
muutamasta protestipukista ilman jalustimiakin, ja kehotin häntä hieman
myötäämään kädellä ja halaamaan pohkeilla kevyesti. Kun ratsastaja
rentoutui, tammakin jaksoi taas keskittyä. Loppua kohden ratsukon
yhteistyö parani huimasti! Lopuksi otimme vielä ravi-laukka-käynti
siirtymisiä. Laukka nostettiin toisen avonaisen sivun keskeltä,
jatkettiin puoli ympyrää jonka jälkeen tuli siirtyminen suoraan käyntiin
ja siitä parin askeleen jälkeen takaisin raviin. Tämä sujui ratsukolta
hienosti, ja Serenan laukka oli koko ajan erittäin hyvässä paketissa.
Myös gatinhan istunta oli huomattavasti rennompi ja suorempi kuin
alkutunnista.
Annoin gatinhalle luvan ottaa jalustimet takaisin jalkaan ja itsenäiseen
loppuverryttelyyn. Serena ja gatinha ovat erittäin tasapainoinen
ratsukko, ja kylmähermoinen gatinha sopii hyvin Serenan kaltaiselle
energiapakkaukselle. Suosittelen ehdottomasti gatinhaa rohkeasti
ratsastamaan useamminkin ilman jalustimia.
Kouluvalmennus 19.8.2013, kirjoittanut Dimma L.
Gatinha suoritti alkuun itsenäiset alkuverryttelyt suloiselleen puoliveriselleen. Sua Alteza Sereníssima yritti usein vänkyröidä ohjaa vastaan, mutta neuvoin ottamaan ohjat hiljalleen käteen. Ei niin nopeasti, vaan hissukseen. Ravissa he pääsivät ihmeen nopeasti samalle aaltopituudelle, vaikka omistajansa oli niin kovasti kertonut miten vaikea hevonen se oli. Ehkä tamman piti näyttää vieraassa paikassa, miten hieno neiti se oli. Kyllä se osasi jos vaan halusi. Niin : jos halusi. Huomasin että tehtäviä piti vaihdella aika tiuhaan, sillä muuten se alkoi viskelemään päätään ylös ja alas, tai pahimmassa tapauksessa se teki pukkilaukkasarjan, jolloin Gatinhalla oli työ pysyä kyydissä. Eli jos haluttiin kouluratsastuksessakin näkyviä ja hyviä tuloksia, vaikka rodeoesityksestä se saisi kiitettävän arvosanan niin piti tehdä kaikki hevosen, eikä vain meidän mukaan. Alkuun pyydän ratsukkoa tekemään ympyrät molemmille lyhyille sivuille keskiravissa. Sen jälkeen piti saada hevonen koottua pidemmällä sivulla ja tehdä pysähdys ja peruutus keskellä pitkää sivua.
Olin oikeassa Serenan suhteen : se osasi kyllä ja se tekikin kaiken todella hienosti, kunhan tehtävät vaihtuivat tiuhaan. Se kaipasi haastetta ja minä annoin sitä sille. Palkinnoksi se näytti minulle että Gatinhalle että se oli upea brasilianpuoliveritamma ja hieno liikkeinen kouluratsu. Kun sitä oltiin tehty muutamat kerrat, niin pyydän ratsukkoa tulemaan kaksi kertaa kolmikaarisen kiemurauran kootussalaukassa. Pidemmällä sivulla piti tulla vastalaukkaa ja yllätykseksi kaikki sujui moitteetta. Serena kulki reippaasti ja Gatinha teki sen kanssa loistavaa yhteistyötä. Minä vain kerroin mitä heidän piti tehdä ja he toteuttivat sen kympinarvoisena.
Välissä pyydän heitä siirtymään kävelemään keskikäyntiä, tehden samalla pysähdyksiä ja peruutuksia ja tämän jälkeen oli viiden minuutin tauko, jossa hevonen sai vapaasti kävellä pitkin ohjin uraa myöten. Sitten laukkatehtävien teko jatkuu. Ratsukon pitää tehdä laukassa 20m puoliympyrät molempiin päätyihin, toiseen keskilaukassa ja toisessa kootussalaukassa. Alkuun oli hankaluuksia vaihtaa koottuunlaukkaan, mutta uudella yrittämällä sekin onnistui. Kuin hiottu timantti... Suunnanvaihdos ja sitten siirrymme ravityöskentelyyn. Serena kulki kauniisti keskiravissa ja teki Gatinhan pyynnöstä 10m puoliympyrät molempiin päätyihin. En voinut kuin ihailla. Ehkä ratsastajakin oli yhtä onnessaan kun vaikeasta hevosesta oli tullut tänään kaunisliikkeinen ja ennen kaikkea tottelevainen kouluratsu. Lopuksi Gatinha ja Serena kävelevät nätisti loppukäynnit pitkin ohjin.
Kouluvalmennus 24.8.2013, kirjoittanut allu
Kun saavuin maneesiin, oli jo gatinha siellä lämmittelemässä Serenaa. gatinha ratsasti hevostaan pätevästi yrittäen kokoajan keksiä sille jotain tekemistä. Serena huomasi aina kun väliin mahtui joku pieni pukki tai tempaus ja niin gatinhalla oli täysi työ hevosensa kanssa. Käskin ratsukkoa aloittaa työskentelyn tekemällä toiselle pitkälle sivulle raviväistön ja toiselle puolelle koottua laukkaa. Serena meni oikein kivasti väistön, mutta laukassa pääsi pukittamaan isot pukit. Käskin gatinhaa seuraavassa laukassa ottamaan pidätteitä ja pitämään pohkeet kiinni tamman kyljissä. Tarvittaessa kääntämään voltille. Tällä kertaa laukka sujui hyvin ja Serena kuunteli kiltisti apuja.
Siirryimme toiseen tehtävään, joka oli etuosa ja takaosa käännökset. Tarkoitus oli tehdä ensin etuosakäännös kentän keskellä, sen jälkeen kirtää kenttä lisätyssäravissa ja sitten tehdä kentän keskellä takaosa käännös. Etuosa käännös onnistui Serenalta vaivatta ja tamman lisättyravi oli oikein hienoa katseltavaa. Takaosakäännöksessä tuli kuitenkin ongelmia. Tamma tahtoi keskittyä johonkin ihan muuhun kuin koulunväkertämiseen. Uusilla neuvoilla gatinha sai kuitenkin käännettyä Serenan nätisti takaosakäännökseen. Tässä vaiheessa valmennusta oli tamma jo asettunut kivasti muotoon, mutta välillä se tuli ulos kuorestaan ja yritti temppujaan. Viimeinen harjoitus oli laukanvaihdot ja siinä tamma olikin aika hyvä. Se kuulemma osasi vaihtaa jopa joka toisella askeleella, mutta ihan sitä emme kokeilleet. Lopuksi käskin gatinhaa ottamaan loppuravit ja -käynnit.
Kouluvalmennus 24.8.2013, kirjoittanut Iida
Hevoset raahustivat eteenpäin löysin ohjin. Lyhyet alkukäynnit saisivat riittää, päätin ja komensin ottamaan ohjat käsiin. Alkuun ratsastettiin käynnissä hevosia kuulolle ja eteenpäin. Osa hevosista oli heti kuulolla ja valmis tekemään mitä ikinä siltä pyydettäisiin, mutta osalla oli hieman keskittymisvaikeuksia ja ne vilkuilivat hermostuneen näköisinä tarhassa käyskenteleviä vieraita hevosia. Hetkenpäästä alettiin tehdä isoja voltteja, joita tehtiin kaksi peräkkäin, ensin ei taivuttamalla ja toisen kerran taivuttaen. Sama toistettiin hetken päästä harjoitusravissa. Osalle hevosista asettuminen oli helpompaa, kuin toisille mikä myös näkyi ratsastajien kasvoista, toisilla punoitti jo nyt ponnistuksesta, kun taas toisilla ei näyttänyt olevan mitään hankaluuksia.
Ravia jatkettiin heti uraa pitkin. Seuraavaksi piti vaihdella ravin tempoa. Joka toinen koulukirjainten väli piti saada ravista lennokasta ja eteenpäin pyrkivää, ja toinen niin ravista piti saada hidasta, mutta niin että hevonen ikään kuin polki enemmän paikallaan kuin meni eteenpäin. Eteenpäin pyrkivä ravi oli monelle paljon helpompaa. Valmennuksen lopussa annoin kaikille kommentit:
Eteenpäin ratsastamista ei olisi Serenalle tarvinnut kehottaa sillä tamma käveli jo reippaasti pää pystyssä uljaan näköisenä, toisin kuin kuulolla olemista vähän väliä Serena vilkuili tarhoille ja hirnui niille kimakasti. Volteilla meneminen ei Serenaa näyttänyt kiinnostavan alkuunkaan ja se teki mitä kummallisimpia liikkeitä, kun yritit taivuttaa sitä. Ilman taivutusta se kulki halukkaammin, mutta ei vieläkään kunnolla kuulolla. Harjoitusravissa Serena taipui paremmin, mutta repesi pari kertaa laukkaan. Serenan kanssa ravin tempon vaihtelut sujuivat hyvin, kun ravin piti olla lennokasta, mutta kootun ravin saanti olikin sitten taistelun tuotoksia.
Kouluvalmennus 1.9.2013, kirjoittanut Suvi
Valmennus aloitettiin reippailla siirtymillä, jotta Serena saatiin heti alkuunsa hyvin avuille ja kuulolle. Minulle oli kerrottu tamman tympääntyvän tehtäviin nopeasti, joten olin suunnitellut tunnille hyvin moninaista ohjelmaa. Verryttelyn jälkeen ratsukko siirryi käyntiin ja suoritti muutaman takaosakäännöksen uralla. Oikeaan kierrokseen Serena kääntyi hyvin, vasemmalle käännöksessä takaosa liikkui hieman turhan suurella alueella. Muutamalla yrityksellä paikallaan pysyminen parani jo huomattavasti ja ratsukko pääsi siirtymään raviin. Ravissa tehtävänä oli tehdä avo- ja sulkutaivutuksia eri kohdissa, lähinnä uralla ja pituushaljakisijalla. Avotaivutukset tuntuivat olevan helppoa kauraa, mutta sulkutaivutuksissa tamma ei oikein tahtonut päästä mukaan rytmiin ja taipui kaulastaan, ei kropastaan. Ratsastajaa kehotin tarkistamaan tukevat avut, ja niiden parannuksella saatiin tammaa hieman suoremmaksi, mutta edelleenkään kropan taipuminen ei ollut riittävää. Serena alkoi osoittaa merkkejä pitkästymisestä, joten vielä yhden taivutuksen jälkeen ratsukko pääsi siirtymään laukkatehtäviin, vaikkei taivutus täydellinen ollutkaan. Saimme tehtävää kuitenkin parannettua lähtökohtaan verrattuna.
Laukassa ratsukko sai aluksi liikkua melko vapaasti ympyröitä tehden ja hyvää tempoa hakien. Kun kaikki vaikutti hyvältä, siirtyi ratsukko tekemään laukanvaihtoja lävistäjällä. Tarkoituksena oli tehdä kolme vaihtoa mahdollisimman symmetrisesti lävistäjällä. Ensimmäinen vaihto uralta lähdettyä meni hyvin, mutta keskipisteessä tehtävä toinen vaihto meni pitkäksi ja kolmas täytyi tehdä heti sen perään. Muutaman yrittämän jälkeen valmistelut saatiin kohdilleen ja vaihdot sujumaan melko täsmällisesti. Ratsastaja olisi voinut vielä kiinnittää huomiota laukka-askelen pituuteen eri laukoissa, nyt oikeassa laukassa askel oli aavistuksen pidempää kuin vasemmassa.
Loppuverryttelynä ratsukko ravasi paljon ympyröitä Serenaa taivutellen ja venytellen. Tamma kulkikin oikein kauniisti itseään kantaen ja vaikutti rennolta ja tyytyvväiseltä oloonsa. Ratsukko voisi hieman enemmän venytellä treeneissään, nyt tamma tosiaan vaikutti hieman jäykähköltä, muuten yhteistyö meni melko hyvin!
Kouluvalmennus 4.9.2013, kirjoittanut Evie
Serenan ja Gatinghan kävellessä alkukäyntejä kyselin millainen tapaus tamma oli. Tuittupäinen,reipas ja vaativa. Käyntien jälkeen aloitimme ravissa seuraavanlaista tehtävää: pituushalkaisijalle käynnissä, väistö vuorotellen oikealle tai vasemmalle, uralle asti, sitten ravi ja ravissa seuraavaan kulmaan voltti, toinen pitkä sivu ravissa ja keskelle pysähdys. Ensimmäiset kerrat sujuivat hyvin, mutta kun Serenan mielestä oltiin tarpeeksi tätä asiaa jankattu, alkoi tumma pukittelemaan pohkeenväistössä, ja seuraavan kerran kun väistö onnistui, käskinkin siirtyä seuraavaan tehtävään. Kolmikaarista kiemurauraa, ensimmäinen ja kolmas kaari reipasta, ja kakkoskaari hidasta ravia. Ihme kyllä, Serena suoritti tehtävän tunnollisesti, ja vauhdissa oli selkeä ero.
Kohta pyysinkin ratsastajaa kävelemään hetken, ja selostin seuraavan tehtävän, joka tehtiin laukassa. Lävistäjä lisätyssä ravissa, päätyyn ympyrä laukassa, taas lävistäjä, toiseen päätyyn laukkaympyrä, ja taas lävistäjä, eli ikään kuin kahdeksikkoa. Ensimmäisessä laukannostossa tamma pysähtyi ja hyppäsi pystyyn, jota seurasi ratsastajan suunnalta muutama voimasana. Käskin päästämään ohjia löysemmälle ja käyttämään pohkeita voimakkaammin, varsinkin jos tuntui että tamma meinasi temppuilla. Lisätyt ravit sujuivat mainiosti, vain laukan kanssa oli hiukan ongelmia. Kuitenkin hetken kuluttua molempiin suuntiin onnistui yksi ympyrä, jolloin sai ratsukko siirtyä taas hetkeksi kävelemään.
Seuraavaksi päätimme keskittyä raviin, ja teimmekin keskittymistä vaativaa tehtävää. Pitkillä sivuilla kolme pysähdystä ravista, ja lyhyelle sivulle pääty-ympyrä, jonka aikana kaksi pätkää hidasta ravia. Serena kulki avuilla ja myötäsi hyvin niskasta, ilmeisesti laukan kanssa jankkaaminen oli auttanut eikä neiti enää kiukutellut. Tämä tehtävä ei vaikuttanut ollenkaan haastavalta, ja kun se oli muutama kerta molempiin suuntiin suoritettu, pyysin ratsukkoa vielä tekemään muutaman lävistäjän laukassa, ja lävistäjän aikana kolme laukanvaihtoa. Tämä sujui alkuvaikeuksien jälkeen mainiosti, jonka jälkeen sai ratsukko vielä hetken ravailla kahdeksikkoa hiukan pitemmällä ohjalla, ennen kuin Serena sai ansaitut loppukäynnit.
Kouluvalmennus 28.9.2013, kirjoittanut Dior
Ei tarvinnut kauaa odotella, kun Serena antoi ensimmäiset pukit. Pää meni
ylös alas vilauksessa, eikä tammaa paljoa näkynyt uralla. Pohjetta, pohjetta,
pohjetta! Puolen kierroksen jälkeen sait tamman kävelemään uralla
jotenkuten, joten annoin teille luvan ravata. Serena heitti heti päänsä ylös
ja olisi varmasti laukannut, ellet olisi varautunut siihen ja pidättänyt
vahvaluonteista tammaa. Muutitte tempoa koko ajan, jottei tamma pääsisi niskan
päälle. Serenan korvat heiluivat edestakaisin, ja olin varma että kyllä se
tamma kuuntelisi jossain vaiheessa. Ravasitte kierroksen verran ja hidastitte
sitten käyntiin. Teitte pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ja muitakin
väistöjä. Lopuksi ravasitte vielä pääty-ympyrällä tehden
temponvaihteluja.
Koska tamma oli hitusen rauhoittunut, päätimme jatkaa taivutuksia. Annoin
tehtäväksi tehdä siksak sulkutaivutuksia. Ensimmäisellä yrittämällä
Serena ei paljoa pohjetta kuunnellut, eikä taivutuksista tullut siksi mitään.
Toisella yrittämällä sait Serenan kuulolle, ja taivutukset onnistuivat
suhteellisen hyvin. Seuraavaksi siirryimme laukkaharjoituksiin. Nostaessasi
laukan Serena heitti päänsä ylös ja lähtikin nopeatempoiseen laukkaan.
Pidätit tamma hiukan, jotta laukasta tulisi hallittu ja tasaisempi. Kierroksen
laukattuanne tamma alkoi rauhoittumaan ja pystyitte työskentelemään kunnolla.
Teitte pitkillä sivuilla laukanvaihtoja jotka sujuivat hyvin. Laukan jälkeen
työstimme piaffea ja passagea. Neiti ei millään olisi halunnut keskittyä
niihin, mutta pienen keskustelun jälkeen tamma suoritti ne kunnialla.
Laukkasitte vielä pari kierrosta ennen kuin lopetimme valmennuksen.
Kouluvalmennus 6.10.2013, kirjoittanut Dimma L
Serenan ja Gatinhan kanssa päätettiin tänään treenata sulku- ja avotaivutuksia oikein urakalla. Itse valmennus aloitettiin tekemällä kunnon alkuverryttelyt ympyröitä, kaarevauria ja väistöjä tehden. Kun lämmittelyt oltiin tehty niin päästiin varsinaiseen aiheeseen. Ensiksi pyysin ratsukkoa tekemään kaiken käynnissä. Taivutukset sujuivat ihan hienosti, vaikka aluksi Serena meinasi kääntää runkoaan liikaa turpansa suuntaan. Jalkojensa ja käsiensä yhteistyöllä Gatinha sai kuin saikin tammansa tekemään taivutukset todella hienosti. Sama tehtiin vielä ravissa ja laukassakin.
Serenaa oli aluksi hankala saada kuuntelemaan apuja tehokkaasti ja sen seurauksena taivutukset menivät hieman huonommin. Halusin kuitenkin että ratsukko saisi positiiviset muistot joka kohdasta, joten annan heidän mennä kierroksen itsenäisesti saaden samalla hevonen hallintaan ja avuille. Ratsastaja onnistui tässä oikein hienosti ja pian puoliverinen teki ehkä upeimmat avo- ja sulkutaivutukset mitä olin nähnyt.
Teimme saman vielä keskellä kenttää ja kun ratsastaja oli saanut hevosen hienosti jo kuuntelemaan apuja niin nekin menivät yllättävät hyvin, vaikka luulisi paikan tuottavan erityistä haastavuutta.
Olin lupautunut pitämään kouluvalmennuksen tasolla Intermediate I gatinhalle ja hänen upealle ratsulleen Serenalle ja heti kun ratsukko saapui maneesiin, pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt. Jo alkulämmittelyiden aikana kävi hyvin selväksi, ettei Serena tosiaankaan ollut helpoin valmennettava ja jouduinkin jo tässä vaiheessa kehoittamaan gatinhaa ottamaan ohjat kunnolla omiin käsiinsä jottei Serena vain kuvittelisi olevansa pomo valmennustilanteessa. Muutamaan kertaan tamma yritti ryöstää ja saada ratsastajansa näin alas selästään, mutta onneksi gatinha osasi ilmeisesti varautua tähän ja sai ratsunsa pidettyä hallinnassaan edes jotenkuten. Kun alkulämmittelyt oli saatu edes jollakin tapaa suoritettua, oli aika aloittaa varsinainen valmennus.
Heti ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle yrittää laukanvaihtoja joka askeleella niin että vaihtoja tulisi vähintään viisi kappaletta peräkkäin. Tästä tehtävästi ratsukko selviytyi yllättävänkin hyvin, sillä odotin paljon pahempaa alkulämmittelyjen perusteella ja pyysinkin ratsukkoa toistamaan saman jotta näen ettei kyseessä ollut vain sattuma. Joko Serena ei pitänyt alkuunsakkaan tehtävän toistamisesta, tai sitten kyseessä oli puhdas sattuma sillä tällä kerralla Serena kieltäytyi kokonaan yhteistyöstä. Serena nimittäin pysähtyi keskelle maneesia ja kieltäytyi kokonaan liikkumasta. Pyysinkin gatinhaa antamaan ratsulleen huomattavasti napakammat avut ja näyttämään selkeästi että ratsastaja on pomo, eikä toisin päin. Tämä ilmeisesti auttoi jonkin verran sillä tamma lähti liikenteeseen ja myös teki sen mitä gatinha pyysi.
Seuraavaksi tehtäväksi annoin ratsukolle passagen. Ilmeisesti Serena oli iloinen kun tehtävä vaihtui, sillä tämän Serena suoritti kuin mikäkin ammattilainen. Pyysinkin jälleen toistamaan tehtävän ja siitähän vasta riemu repesi Serenan puolelta, sillä ilmeisesti tämä neiti ei voinut sietää ollenkaan toistoa. Serena alkoi pukittamaan ja gatinhalla oli täysi työ saada ratsunsa hallintaan. Lopulta tamma kumminkin alistui kohtaloonsa ja toisti passagen hienosti. Koska Serenan temppuiluihin oli mennyt jo sen verran suuri osa valmennuksesta, oli jo aika siirtyä loppuverryttelyihin. Samalla annoin hieman palautetta tästä valmennuksesta ja palaute kuului seuraavanlaisesti: "Ratsukko kyllä osaa asiansa, mutta gatinhan kannattaisi treenata sitä että hän on pomo, eikä suinkaan Serana. Kun tamman saa tajuamaan ettei toistot olekaan niin paha asia, niin uskoisin että ratsukon suoritukset paranisivat entisestään.
Luonne ja muut tiedot © gatinha
Ulkoasu © Pilvimarja 2013 / Heidi, taustakuva © Joel Klein / Subtle patterns, muokkaukset ulkoasuun © gatinha